Odysseus heitti nyt rääsyt yltään ja asettui ovelle huudahtaen:
"Kas niin, nyt päättyivät kilpailut, mutta sen sijaan alkavat toiset leikit!"
Ja kohottaen jousensa hän ampui maljaansa kohottavaa Antinouta, niin että nuoli tunkeutui niskasta ulos ja Antinous kaatui, veren virtanaan valuessa, kuoliaana maahan. Silloin nousi salissa kova melu. Kosijat silmäilivät seinille aseita etsien, mutta ei ainoatakaan näkynyt.
"Olet murhannut Itakan jaloimman miehen ja siitä koituu sinulle kosto", he huusivat.
Mutta Odysseus virkkoi, luoden heihin katkeran katseen:
"Mielettömät, ette luulleet minun Troiasta koskaan palaavan, siksi olette täällä julkeasti elelleet ja kosineet puolisoani, vaikka minäkin olen vielä elossa. Te ette ole pelänneet jumalain enemmän kuin ihmistenkään kostoa, mutta nyt se jo leijailee päittenne päällä."
Kauhun vallassa kosijat koettivat keksiä jotakin pelastuskeinoa, kunnes
Eurymakos vihdoin alkoi:
"Sanoit oikein, Odysseus, Itakan kuningas, paljon pahaa on näissä saleissa harjoitettu. Mutta katso, tuossa makaa kaiken pahan alku ja juuri, Antinous, joka kaiken suunnitteli. Mutta hän on jo saanut koston, ole armelias ja säästä meitä, sinun kansaasi olemme ja sinulle monin kerroin maksamme, mitä täällä on tuhlattu."
Mutta synkkänä Odysseus vastasi:
"Ei riitä se, Eurymakos. Vaikka kaiken omaisuutenne toisitte ja vielä enemmänkin, ette sillä ole tekemäänne pahaa korvanneet. Nyt teille asetan rehellisen taistelun tai paon, jos pakoon pääsette. Mutta se tuskin onnistuu ainoallekaan."