Toiset kehoittivat innostuneina puhujaa kääntymään vieraan puoleen ja hän tekikin niin:
"Kunnioitettu vieraamme, etkö tahtoisi ottaa sankarileikkeihimme osaa? Varmasti olet niihin perehtynyt, eikä mies voi muualla itselleen suurempaa mainetta niittää kuin kilpakentällä käsin ja jaloin. Siis tule! Heitä huolesi pois, kohta koittaa kotimatkasi, laiva jo valmiina odottaa ja miehet ovat lähtöön varustautuneet."
Mutta Odysseus vastasi:
"Miksi sellaista minulta pyydät? Kärsimykseni ovat olleet liian suuret, mieltäni murheet painavat ja kotiani kipeästi kaipaan."
Silloin ivasi häntä Euryalos, eräs fajakien etevimmistä:
"Niin, ethän ole edes kilpailijan näköinenkään, jotain rikkauksia etsivää kauppiasta tai laivamiestä paremmin muistutat."
Harmistunein katsein silmäili Odysseus puhujaa ja vastasi hänelle:
"Puhut sopimattomasti, nuorukainen. Samalle ihmiselle eivät jumalat ole kaikkia lahjojaan jakaneet. Ken on saanut voimaa, ken suuren ymmärryksen, ken taas puhujalahjan. Monelle, jonka ulkomuoto on vähäpätöinen, ovat jumalat antaneet kaunopuheisuuden suuren lahjan. Missä tahansa hän kulkee, saa hän ihailua osakseen. Toinen taas on saanut ulkonaisen kauneuden, mutta hänen puheestaan puuttuu viehätys. Niin on sinunkin laitasi. Varreltasi olet komea kuin jumala, mutta ymmärryksesi ei näy sille vertoja vetävän. — Sanasi koskivat. Niin tottumaton urheiluun en ole kuin luulet; olinpa miesten parhaita ennen, mutta sodat ja meren valta ovat voimiani vähentäneet. Mutta sittenkään en tahdo kilpailusta kieltäytyä. Koettakaamme!"
Samassa hän tarttui, vaippaansa riisumatta, suurimpaan diskoon ja heitti sen kauas katselijoitten päitten yli. Diskon vinkuen kiitäessä ilmassa kumartuivat katselijoitten päät alas, mutta se lensi kauas yli maalin.
Atene itse fajakialais-miehen muodossa asetti merkin siihen, mihin diskos putosi ja lausui: