— Missä neiti on? — kysyi kapteeni.
— En tiedä… Pierre karkoitti minut tänne, kieltäen minua liikkumasta paikaltani.
— Minne päin he menivät?
— Tuolle taholle, — vastasi Francine, viitaten tielle.
Kapteeni ja Francine huomasivat silloin sillä puolella muutamia kuutamossa lammen veteen kuvastuvia varjoja ja tunsivat naisen vartalon piirteet, joiden hienous, vaikka epäselvänä esiintyen, sai heidän sydämensä sykkimään.
— Oi, se on hän, — sanoi bretagnetar.
Neiti de Verneuil näytti alistuvana seisovan muutamien henkilöiden keskellä, joiden liikkeet ilmaisivat väittelyä.
— Heitä on useita! — huudahti kapteeni. — Mutta se on yhdentekevää, eteenpäin vaan!
— Syöksytte turhaan surman suuhun, — sanoi Francine.
— Olenhan jo tänään kerran kuollut, — vastasi kapteeni iloisena.