— Ei heti, — vastasi Marche-à-Terre.
— Mutta neiti ei suostu; ja jos hän kuolee, kuolen minäkin.
— Hyvä, sinä rakastat häntä liiaksi… hän kuolkoon! — sanoi
Marche-à-Terre.
— Jos olemme rikkaat ja onnelliset, saamme kiittää häntä onnestamme; mutta olethan muuten joka tapauksessa luvannut pelastaa hänen henkensä.
— Tahdon koettaa; mutta pysy alallasi.
Heti paikalla Marche-à-Terren käsivarsi pääsi vapaaksi, ja Francine jäi hirvittävän levottomana odottamaan pihalle.
Marche-à-Terre saapui toverinsa luo sinä hetkenä, jolloin tämä oli saaliinsa kanssa mennyt sisälle vajaan ja pakoittanut hänet nousemaan vaunuihin. Pille-Miche pyysi toveriaan onneksi vetämään ajoneuvoja ulos.
— Mitä koko tämä touhusi merkitsee? — kysyi Marche-à-Terre.
— Näetkös, ylhäinen rouva antoi minulle tämän tyttösen, ja kaikki mikä hänellä on, on nyt minun omaani.
— No, mitä ajoneuvoihin tulee, voit siitä saada kolikoita, mutta mitä teet naikkosella? Hän tulee repimään silmät päästäsi kuin kissa!