— Siinä poikia, joilla on sydän oikealla paikallaan.
Merle sai toimekseen haudata kaatuneet tien varrella olevaan tulvaveden kaivamaan kuoppaan. Toiset sotilaat rupesivat kuljettamaan haavoittuneita. Lähistön taloista noudettiin hevosia ja ajoneuvoja, ja kiireisesti nostettiin näille kärsivät toverit, joiden alle oli levitetty kaatuneiden vaatteita.
Ennen lähtöään Fougères'n kansalliskaarti jätti Hulot'n käsiin vaarallisesti haavoittuneen chouanin, joka oli löydetty sen äkkijyrkänteen juurelta, minkä kautta chouanit olivat peräytyneet ja mihin hän voimien pettäessä oli solunut.
— Kiitos avustanne, kansalaiset, — sanoi päällikkö. — Hiisi vieköön, ilman teitä olisimme saaneet kestää tuiman neljännestunnin. Pitäkää varanne! Sota on alkanut. Hyvästi, kelpo toverit.
Sitten Hulot kääntyi vangin puoleen:
— Kuka on kenraalisi? — hän kysyi.
— Gars.
— Kuinka? Marche-à-Terre?
— Ei, vaan Gars.
— Mistä tuo Gars on tullut?