— Te olette ollut hyvin rohkea puolustaessanne tytärtänne, sanoi
Eugénie.
— Näetkö, lapseni, minne luvattomat teot saattavat meidät!… Olet saanut minut lausumaan valheen.
— Oi! minä rukoilen Jumalaa, että hän rankaisee minua yksin.
— Onko totta, sanoi Nanon, tullen sisään läähättäen, että neidin tulee viettää loput elämästään vedellä ja leivällä?
— Mitä se tekee, Nanon? sanoi Eugénie tyyneesti.
— Oh! Minäkö söisin piirakkaa, kun talon tytär syö kuivaa leipää…
En, ikinä.
— Ei sanaakaan tästä asiasta, Nanon, sanoi Eugénie.
— Minun suuni pysyy kyllä kiinni, mutta saatte nähdä! Grandet söi yksin päivällistä, mitä hän ei ollut tehnyt neljäänkolmatta vuoteen.
— Tehän olette kuin leski, herra, huomautti Nanon. On hyvin hullua olla leski, kun on kaksi naista talossa.
— Minä en ole puhutellut sinua. Pidä kitasi kiinni tai ajan sinut pois talosta. Mitä sinulla on kattilassa, joka kiehuu tuolla?