Nämä sanat kajahtivat niin voimakkaina vastaan Eugéniessa, että saattoi selvästi kuulla hänen sydämensä lyönnit puutarhan ja pihan hiljaisten muurien keskellä.
— Parisista!… Se on häneltä! Hän on palannut! Eugénie kalpeni ja piti hetken kirjettään aukaisematta kädessään. Hän vapisi liiaksi voidakseen rikkoa kuorta ja ruveta lukemaan.
Suuri Nanon seisoi hänen edessään, kädet vyötäisillä ja ilo näytti loistavan kuin aurinko hänen ruskettuneilla kasvoillaan.
— Lukekaa toki, neiti…
— Ah, Nanon, miksi palaa hän Parisiin, vaikka hän lähti Saumurista.
— Lukekaa, niin saatte nähdä.
Eugénie aukaisi kirjeen vapisevin käsin. Osoitus "Rouva des Grassins ja Corret"-kauppahuoneelle putosi siitä maahan. Nanon korjasi sen talteen.
— "Rakas serkkuni…"
— En ole enää Eugénie, ajatteli tyttö ja hänen sydämensä kutistui kokoon.
— "Te…"