[6] Tässä: kaukainen maanääri ylim., Länsimaan ranta.
[7] Nim. siipien (alarum).
[8] Alkukielessä: "sustulit — posuisse", perf. aor.
35 Laulu. (Antiumin Onnettarelle)
[1] Tässä laulussa Horatius rukoilee Onnetarta auttamaan ja ottamaan suojahansa Augustuksen, joka v. 27 e.Kr. varusti samalla kertaa kahta suurta sotaretkeä, nim. toista Britannialaisia ja toista Arabialaisia vastaan.
[2] Fortuna l. Onnetar, jota Italiassa palveltiin jo vanhimmista ajoista (Romassa vasta Ankus Marcuksen ja Servius Tulliuksen ajoista) elämän ja kuoleman jumalattarena sekä maalla että merellä. Hän oli Roman ja Latiumin suojelijatar. Hänen kuuluisimmat palveluspaikkansa, mainitsematta Romaa, olivat Praeneste ja Antium, joissa kummassakin hänellä oli kuuluisa oraakkeli.
[3] Antium, eräs ikivanha Latiumin kaupunki, eteläänpäin Romasta, tarun mukaan Odysseuksen ja Kirken pojan (toisten mukaan Askaniuksen) perustama. Oli kauan aikaa Volskilaisten pääkaupunkina, melkoisen kauppansa tähden rikas ja mahtava. Sen ihanan aseman ja terveellisen ilmanalan vuoksi rakensivat useimmat keisarit ja ylhäiset Romalaiset sinne itsellensä muhkeita palatseja tasavallan viime aikoina, siellä pääkaupungin hälinästä vapaina nauttiaksensa kaikkia mahdollisia huvituksia.
[4] Romalaiset kävivät melkoista kauppaa Bithynian rantamaan kanssa, senvuoksi alustakin tässä sanotaan bithynialaiseksi.
[5] Rhoduksen ja Kretan välillä s.o. Arkipelagi; tässä: meri ylipäänsä.
[6] Eräs raaka kansakunta, asui nykyisessä Unkarissa, Siebenbürgissä, Vallakhiassa ja Moldaussa, joista alituisesti hyökkäsi Roman alueelle.