[21] Alkukielessä: "leviore plectro", keveämmällä näppäimellä s.o. "sointuisampia".
2 Laulu (K. Sallustius Krispukselle)
[1] Sallustius Krispus, historioitsijan jälkeläinen (nepos) ja perillinen; hän oli nuoruudessansa elänyt ylellisesti ja huikentelevaisesti, mutta sitten varttuneempana käytti rikkauttansa ymmärtäväisesti ja jaloihin tarkoituksiin. Tätä menetystapaa ylistelee runoilija tässä, esittämällä, että ihmisen mahtavuus ja hyvä maine eivät riipu laajalle-ulottuvasta vallasta, suurista maatiluksista ja runsaista raha-aarteista, vaan himojensa hillitsemisestä ja jalosta elämänlaadusta. — Laulun arvellaan tehdyn vv. 26-24 välillä e.Kr.
[2] Oik. metallilevy, raha.
[3] Oik. loisto, hohto.
[4] Aarre-aitan vastakohtana.
[5] Alkukielessä: "extento aevo", jonka ikä on pidennetty s.o. hänen maineensa on elävä ikuisesti.
[6] Kajus Prokulejus, romal. ritari, Augustuksen ystävä, Maecenaan puolison Terentian veli. Tämän Augustus lähetti Aktiumin tappelun jälkeen Antoniusta ja Kleopatraa vangitsemaan.
[7] Isän kuoleman jälkeen jaettiin omaisuus kolmen veljen kesken; mutta kun kaksi heistä kansalaissodan aikana oli proskriptsioonissa menettänyt omaisuutensa, jakoi Prokulejus vielä kolmanneksensakin kolmeen osaan ja antoi osan heille kummallekin.
[8] Alkukielessä: "penna metuente solvi", siivellä, joka pelkää irroitettaa, joka varouu väsymästä s.o. iäti-uupumattomalla siivellä.