[1] Kymmenkunta vuotta sen jälkeen kun Horatius oli jättänyt hyvästi Venuksen (vrt. III, 26) alkaa hän, kuten Suetonius kertoo, Augustuksen kehoituksesta, neljännen kirjan laulujansa, ylistelläksensä Augustuksen poikapuolten ansioita. Tämän ensimmäisen laulunsa omistaa hän Venukselle. Hän ilmoittaa silloisella ikä-asteellansa olevansa jo kykenemätön laulamaan lempilauluja, jonka vuoksi Venuksen pitäisi uskoa lippunsa nuorempain, etupäässä erään Augustuksen suosittuisen, Paullus Maximuksen, kannettavaksi uusiin taisteluihin. Kuitenkin tunnustaa hän lopuksi, ett'ei hän vielä iäkkäänäkään ole täydellisesti voinut selvitä viehättävän Lemmettären pauloista. — Laulu näyttää tehdyn v. 14 e.Kr.
[2] Runoilija ilmaisee tällä lauselmalla tulista rakkauttansa tuohon laulun lopulla mainittuun Ligurinus-nimiseen nuorukaiseen.
[3] Alkukielessä: "parce", absol., säästä l. sääli (nim. minua).
[4] Nim. niin sopiva lemmenseikkoihin (tam idoneus amori).
[5] Cinara oli Horatiuksen entinen "flamma".
[6] Vrt. Carm. I, 2.
[7] S.o. Venus.
[8] Lustrum, viisivuotinen ajanjakso; Horatius oli siis silloin 50 v. vanha.
[9] Alkukielessä: "durum". kova, kovettunut, karaistu.
[10] Alkukielessä: "mollibus imperiis", dat., kuuluu sanaan "durum", eikä abl. sanalle "flectere", kuten muutamat väittävät; siis: "liian hellään hallitukseesi kovettunut l. karaistu."