[31] Nim. ennen (antea).
[32] Nim. Ligurinusta.
[33] Nim. Tiberin, joka juoksi Marskentän sivuitse.
2 Laulu. (Julus Antoniukselle.)
[1] Julus Antonius oli triumviri Markus Antoniuksen ja hänen ensimmäisen puolisonsa Fulvian poika; hänen toisen puolisonsa Oktavian, Augustuksen sisaren, ottopoika; sittemmin oli hän naimisissa kasvatti-äitinsä tyttären Marcellan kanssa, joka oli Oktavian edellisestä avioliitosta. Hän oli Augustuksen sisimmässä suosiossa ja tuli konsuliksi v. 10 e.Kr.; mutta jo v. 2 e.Kr. menetti hän suosion, kun hänen ja Augustuksen tyttären Julian luvattomat rakkauspuuhat tulivat päivän valoon; sitten hän joko surmattiin tahi hän itse surmasi itsensä. Hän oli myös epillinen runoilija, kirjoitti muun muassa erään kaksitoistakirjaisen Διομηδεία-nimisen runoelman. — Tämä sama Julus Antonius kehoitti Horatiusta laulelemaan Augustuksen loistavista voitoista Saksassa (vv. 16-13 e.Kr) Pindaruksen kuuluun tapaan, mutta runoilija sanoo itsensä sellaiseen tehtävään kykenemättömäksi, koska hänellä muka ei ollut läheskään sellaisia runoilijanlahjoja, kuin Pindaruksella; sitä vastoin arvelee hän Julus Antoniuksen itse paljoa paremmin soveltuvan tähän tehtävään. — Laulu on nähtävästi. tehty v. 16 lopulla e.Kr., jolloin Augustus laski Roman vallanalaisiksi Sygambrilaiset.
[2] Pindarus oli syntyisin Kynoskefalasta (Koiranpäästä) Theban luota, synt. v. 521 e.Kr. ja kuoll. v. 441 e.Kr., Kreikan paras lyyrillinen kansallisrunoilija. Hänellä on juhlallista, ajatusrikasta kieltä, mutta nopeat, odottamattomat hyppäykset tekevät hänen runonsa vaikeiksi ymmärtää. Enimmät runonsa teki hän tilauksen mukaan ja maksusta, mutta kuitenkaan ei hän rakastanut imartelemista, vaan puhui suoraan ja asioista, jotka todellista runoilijaa innostuttavat. Hänen teoksensa ovat: "Ylistyslaulut" (ύμνoι), "Riemulaulut" (παιάνες), "Innostuslaulut" (διϑυραμβοι), "Juhlalaulut" (προσόδια), "Neitsylaulut" (παρϑένια), "Tanssilaulut" (ύπορχήματα), "Pöytälaulut" (σκολιά), "Valituslaulut" (ϑρήνοι), "Voittajanlaulut" (εγκώμια), ja "Voittolaulut" (επινίκια).
[3] Vrt. Carm. I, 3.
[4] Alkukielessä: "vitreo", lasinen, kirkas.
[5] Alkukielessä: "notas", pro: "consuetas", tavallisten.
[6] Alkukielessä: "profundo ore", syvällä suulla s.o. puuttumattomalla lauserunsaudella.