[2] Horatius tarkoittaa epäilemättä sitä ankaraa talvea, joka oli vv. 30-29 välillä, sekä kuvailee ylipäänsä tässä runossa niitä luonnonilmiöitä (lunta, rankkoja raesateita, Tiberin tavatonta tulvaa y.m.), jotka tapahtuivat Caesarin murhan aikoina Roman valtakunnassa.
[3] Sama kuin Jupiter (Kreikkalaisten Zeus), Saturnuksen ja Rhean poika, Neptunuksen ja Pluton veli, Junon veli ja puoliso. Vrt. "Divum pater atque hominum rex." Jupiter oli alkuansa taivaan ja ylimmän ilmapiirin hallitsija, joten siis vuodenajat, hyvät ja pahat säät, olivat hänen mielivallassansa: myöhemmin pidettiin häntä myös valtiolaitoksen ja perhe-elämän jumalana. Ukonnuolen-kantaja kotka oli hänelle pyhitetty, samoin myös tammipuu ja Idus-päivä. Roman kaupungin ja kansan suojelija. Kapitoliumilla Romassa oli hänen temppelinsä; "feriae Latinae"-niminen juhla vietettiin vuosittain Albanus-vuorella hänen kunniaksensa. Hänen kunnianimiänsä ovat: Optimus Maximus, Stator, Feretrius, Capitolinus, Latiaris ja Diespiter.
[4] Runoilija tarkoittaa noita seitsemää kumpua, joille Roman kaupunki oli rakennettu. Ne ovat: Palatinus, Capitolinus, Coelius, Aventinus, Esquilinus, Viminalis ja Quirinalis.
[5] Nim. Roman.
[6] Nim. kaikki ne, jotka Roma oli valtansa alaisiksi laskenut ja jotka noista "oudoista enteistä" olivat vihiä saaneet.
[7] Pyrrha oli Epimetheuksen ja Pandoran tytär, Deukalionin puoliso. — Runoilija tarkoittaa koko seuraavalla kuvauksella erästä tarunomaista vedenpaisumusta. Jupiter, näet, oli vihastunut maailmassa vallitsevaan pahuuteen ja päätti vedenpaisumisella hävittää koko elinkunnan. Tämä tapahtuikin. Mutta Deukalion ja Pyrrha kuitenkin pelastuivat. Sitten kysyivät nämä oraakkelilta neuvoa, miten uusi ihmissuku mahdollisesti voisi syntyä maailmaan. Tämä vastasi, että heidän piti paiskeleman "rannalla olevia kiviä taaksensa". He tekivät sen ja nämät muuttuivat ihmisiksi.
[8] Proteus oli eräs ennustuslahjoilla varustettu merenjumala, joka kaitsi Neptunuksen ja Amfitriten merikarjaa (s.o. hylkeitä); häntä kutsuttiin "ambiguus", koska hän voi moninaisesti muutella muotoansa.
[9] Meri-elävät (s.o. hylkeet).
[10] Tiberin vesi, samoin kuin sen syrjäjoen Anionkin, on punakellertävää, joka seuraa siitä maanlaadusta, jonka läpi se juoksee. — Tiberin tulvaa pitivät Romalaiset pahaa-ennustavana enteenä.
[11] S.o. Tiberin oikeanpuoleinen ranta, vastakohtana "vasemmalle" (sinistra ripa). Tulva oli nähtävästi niin raju, että kauheat hyökylaineet syöksyivät poikettain jokeakin, joten siis vasenkin ranta, jolla suurin ja paras osa Roman kaupunkia sijaitsi, oli hirveässä vaarassa.