9 Laulu. (Thaliarkhukselle)
[1] Runo ei näytä tarkoittavan ketään määrättyä henkilöä; nimi "Thaliarkhus" on tekaistu tähän tarpeesen. — Runoilija kehoittaa heittämään kaikki tulevaisuuden huolet selkänsä taakse ja nauttimaan niitä mukavuuksia, joita nykyinen aika tarjoo.
[2] Sorakte, eräs Etrurian vuoria, Tiberin läheisyydessä, pohjaiseen Romasta. Sen huipulla pysyy usein kesälläkin lumi sulamatta; mutta, kummallista kyllä, rinteillä kumpuilee kuumia lähteitä. Koko vuori oli Apollolle pyhitetty ja siellä oli hänellä kuuluisa temppeli. Vuoren juurella oli Feroman, kasvullisuuden ja vapautettuin orjain suojelijattaren, pyhä paikka.
[3] Alk.: "laborantes", työksentelevät, sälytetyt, nuokkuvat.
[4] Alk.: "constiterint", (consisto) perf., seisoa törröittää, jäätyä, jähmettyä.
[5] Alk.: "acuto", terävä, pureva, kova.
[6] Siis jokseenkin hyvää.
[7] Romalaisilla oli tapana miedontaa viiniä vedellä tahi lumella.
[8] Kun viiniä piti säilytettämän kauemman aikaa, pantiin se savi-astiaan (amphora), sen suuhun savitulppa, joka silattiin pi'illä, savella tai kipsillä. Astian kylkeen oli kirjoitettu viinin laji, valmistusvuosi, astian suuruus ja valmistajan nimi. Tästä kaadettiin sitä sitten pienempiin astioihin (diota), joissa tuotiin juotavaksi.
[9] Nim. halveksi (so. sperne).