[6] Orfeus oli Kalliopen ja Apollon t. Oiagruksen poika, Eurydiken puoliso. Orfeuksen sävelien liikuttavaa vaikutusta kuvaa sattuvasti seuraava runonpätkä:
"Voimin sai jumalain pyhä Orfeus ihmiset, metsäin
Kiertäjät, hylkäämään pois murhan, raa'an elämänsä;
Siks' sanotaan: hän tuimat tiikerit, leijonat ohjaa.
Amfionkin — sanotaan — joka laittoi Tebelle linnan,
Heltymähän kivet sai sävelin kitaransa ja heitä
Miellyttäin, mihin tahtoi, vei."
Orfeus muuten vastaa Kreikkalaisten lauluissa täydellisesti meidän
Väinämöistä, jonka sävelien vaikutuksesta niinikään:
"Vuoret loukkui, paaet paukkui,
Kaikki kalliot tärähti,
Kivet laikkui lainehilla,
Somerot vesillä souti,
Petäjät piti iloa,
Kannot hyppi kankahilla."
[7] Hänen (Orfeuksen) äitinsä oli sankarirunouden jumalatar; siitä: ylim. Runotar.
[8] S.o. vahvempia ja kovajuurisempia puita, siis sopiva vertauskuva.
[9] Jupiterin. Ks. Carm I, 2.
[10] Vastakohtana maalle ja merelle.
[11] Oik.: toinen järjestyksessä, "lähes samanlainen".
[12] Pallas Athene (Kreikkalaisten Minerva). Vrt. Carm. I, 6, 7.