KASTETTU JUUTALAINEN.
Voi, voi, voi, kuka hyvänsä voi huomata meidät täältä.
MIES.
Minä näen hänet taas. Toiset naiset tunkeilevat hänen jälestään kalpeina, mielettöminä, kouristuksissaan. Filosofin poika suu vaahdossa pudistelee tikaria. — He tulevat nyt pohjoisen tornin raunioille.
He pysähtyivät — tanssivat soraläjässä — repivät maahan pystyynjääneitä holvikaaria — heittävät kipunoita kaatuneille alttareille ja risteille. Liekit nousevat ja ajavat savupatsaita edellään. Voi teitä, voi teitä.
LEONARD.
Voi ihmisiä, jotka vielä kumartavat kuollutta Jumalaa.
MIES.
Mustat peikot kääntyvät tänne ja tulevat kiireesti meitä kohti.