Pyhä Neitsyt, pelasta minut! — tuo kalpea haamu on kuin kuollut — silmät sammuneet ja ääni kuin vaunujen rattaiden räminä.
MIES.
Otsasi on kirkas, hiuksiisi on kukkia siroitettu, armaani.
VAIMO.
Ruumiin kääre putoaa riekaleina hänen hartioiltaan.
MIES.
Valo hyppelehtii ympärilläsi — vielä kerran kuulen äänesi — sitten olen valmis vaikka kuolemaan.
NEITO.
Hän, joka sinua pidättää, on valhetta. — Hänen elämänsä on katoavaa — hänen rakkautensa on kuin lehti, joka häviää tuhansien kuivuneiden lehtien lailla — mutta minä en häviä.