(Lentää pois.)
PAHOJEN HENKIEN KUORO.
Matkaan, matkaan haamut, lentäkää hänen luokseen. — Ensimäisenä, etumaisena sinä, eilen kuolleen jalkavaimon varjo, sumun somistama, kukkiin puettu runoilijan lemmitty, eteenpäin.
Matkaan myös sinä maine, helvetin vaivoihin sysätty vanha kotka, irroitettu paalusta, johon metsämies sinut syksyllä ripusti — lennä ja levitä suuret, auringon loisteessa välkkyvät siipesi runoilijan pään yli.
Tule ulos holveistamme sinä runneltu Edenin kuva, Belsebubin kätten työ — me muuraamme reiät kiinni ja kiillotamme lakalla — ja sitten nouse pilviin sinä taikavoimainen kangas ja lennä runoilijan luo — levittäydy äkkiä hänen eteensä, sulje hänet vuorien ja vesien keskeen, yön ja päivän vaihteluun. — Luonto-äiti, ympäröi runoilijaa!
* * * * *
Kylä. — Kirkko. — Kirkon yllä leijailee suojelusenkeli.
SUOJELUSENKELI.
Jos pidät ijäti valasi, olet oleva veljeni taivaan Isän kasvojen edessä.
(Katoaa.)