Nyt koittanut on huomen
tuhanten järvein maan!
Jo vihdoin kevät Suomen
nyt saapuu loistossaan!
Niin pitkän pitkä täällä
on ollut sorron yö. —
Ken uskois? Päämme päällä
nyt säihkyy valon vyö!
Ah, vihdoin, vihdoin meiltä
on kahleet roudan pois!
Ken vapauden teiltä
nyt meidät syöstä vois?
Maan tasalle nyt linnat!
Pois mustat muistot nuo!
Nyt riemu täyttää rinnat,
se uutta aikaa luo.
Soi! laulu, kaiu! soitto,
kuin kevätmyrsky soi!
Ikuista valon voitto
ja uusi hengen koi!
5.I.1918.
SOTA VALOSTA.
Kalevalaisten kuoro.
Tohahti tulinen tuuli,
jylähti jumalten ääni,
kaikui kutsu kautta Kalman,
kautta untelon Kalevan.
Heräsi unesta urhot,
Sammon sankarit havahti
Tuonen tummilla tuvilla,
pankoilla pimeän pirtin.