»No hän tekke sitt, niinkö mää olen kuulnu», sano Lempi, »ett enne mailmas, oi yhres talos kol flikka ja yks pruukas solmi' krekkalas yhte ja toinen paikkas, mutt kolmas anno oll krekkalaine vaa, ja ku hent jottan kajotti nii hää vast, ette läpi päin, ei koska rikkikän kulu. Nii meijä Mari taitta olla sitt yks niist flikoist.»
»Ja em mä nyttenkä vaa mittä viit tehr», sano sihe Mari.
Ku hee' siin ny' sitt istuva' kaikk toto ympärs ja ova' saane luppa käyttä aikas niinkö ite' tahtova, nii ei he mihinkän tyähön pyst, he ova vaa viäl simmoses joulhumus. Hessu huutta nyy uunin päält ett: »Kuulek te flika, mihis uurevuareaatton kuvi valama mennä?»
»Sanos muut kun tosi, ett mihis mennänkä», vasta Kustaava sihe. Isänt istu ny kans siin ja lämmyttä selkkätäs valkkja valos. Hää sano sihe sitt:
»No kun tee ny nii ole ollu viaras jo täsä kahren puale naapuris, nii eikös tee ny' kans kesk vuarostas heitti meill, ett vuaro viaras käyrä ja harvo hyvi syärä.»
»Ketä mee' sitt keskisisi?» sano Lempi.
»No näitte molemitte naapuritte flika ny vaa.»
»Nii no, tälletä simmoseks sitt», sano Lempi.
Mari räjäyttä sitt ett:
»Ei sunkkan täsä sitt viititäs paljast flikkajen kans kuvi vala.»