»Ei se räntt ett raamattu tutki, se ku härkkä selkkä hutki.»
»No niin, kyll mä se sano, mitä mää sill meinasi, ett tommone vanh kuppar, ku ei muut tee ku jua ja kuppa, ei se paran rukolemisest ja ei kukka lait-ihminen kuppariks ruppekka.»
»Nii», sanos Juss, »ja Jumal onki luanu' kuppari erittäisi.»
»Mitä vaste, mitä vaste?» sanos Alma hätäsest, »sanos pia.»
»No luve' kans joskus», sanos sihe Juss, »ett sä tules tiätämä.»
»Ei raamatus ol' kupparist mittän puhett», sanos Alma, »ruakottoma ihmise' simmost tekevä. Fyi, fyi senttä, se o niin kamala tyät se kuppamine, ett siin täytty kans olla viinan kans järkes pilanu, ennenku simmost tyät ruppekan tekemä.»
»Nii sitäpä, panes kattokses Alma», sanos Juss, »ett kaikill kuppareill o iso suu ja paksu huule ja kaikk ne ova juur Jumala luama.»
»Jaa, jaa», meina Alma, »kyll se onkin tosi.»
»Nii ja se on kans tosi, ette meijän prittakniffelist vaan kuppari tulis, ett hänell o niin piän suuki, ette hä vaa sarve kii' saisiska», huutta Hessu sihe joukko.
»Tulenk mää taas sun tukkasas?» sano Alma.