»Nii sopika nyy keskcnäs, kuka teitist kirkko mene. Kyll ainakkin täytty kahrell hevosell men. Mutte sunka mää ite' sentä men.»
»Mikse teitin, pappa, sovi koska mennä kirkko?» sano Alma. »Nii munt vuatt ku mää muista, nii ei tee ol' kirkos ollu ja mää tykkä ett teitin passais yht hyvin tulla kirkkon ku muittenki ja tee tulsisis kans, jolle ols tota viinlekkeri tuall kamaris.»
Isänt ei puhu yhtikäs mittä ja mene kamaris takas jälle.
»Piräs sä ny jo suus kii», sanos mamm sitt, »ei sitä suu rahalas osteta. Ja mää noiru, ett sitt ku sää miähe saas, nii sä saa ihan täys juapo.»
»Jaa, ei se oi niin pakko ett otta niit», sano Alma ja o vähän tommotti hämmästyny. »Jos neitsyt hualii, ei hän syntiä tee, vaan jos hän on naimatta, ei hän sittekä syntiä tee», sano Alma viäl lisäks.
»Suli o simmost juttu, ku ojakonnan kluttu, ette sitä ymmär kaikk papikka.»
Ny sano Lempi, ett hää ja Hilma menevä' kumminkin kirkko ja hee menevä
Mati rekke.
»Em mää teitist isoist flikoist molemist hual, toine saa tuli, mutt
Alma mä otan kumminki», sano Matt.
»No eilä se joo päätetti», sanos Lempi.
»Jaa, mutt sill ehroll, jolle Alma tul Katunpääst kotti.»