Hee' syävä' kaikk vaa oikke hyväll halull ja Mari passa ny täll kerrall. Hän kantta totost kaikk rua, mitä siäll o, makkara ja lämmytykse. Sitt o uunis taas niit kaikki samoi ku ol joulaatton.
Ny o isänält sitt kaikk viina loppune. Ku väki pääsevä' syämäst, sano isänt, ett »ny veisata yks virs». Hää alotta se ja flika yhtyvä. Ku se virs o veisatt, nouseva' kaikk pööräst.
Sitt Alma katto kello ja see o vast kymmene.
»Voi voi, mikä täänkin peevä ny loppe, ku ny on kirkost jo tulttu ja muulasten tullan kell kahren paikoill vast.»
»Älä yhtikä murhet», sano ämänt, »kyll sull tyä reeras o. Pikkupoik onki ollu niin paholas koko huameltan, kunne ol ollu lait kiikuttaja.»
»Nii», sano Mari sitt, »kyll mää tiärä, mitä mää teen, ku mä saa astia' pestyks vaa.»
»Mitä sää sitt meina' pysty nosta?» meina Hessu.
»Ruppe vaikk sun kansas kannoi kiskoma», sanos Mari.
»Ja sitt mä paiska sun kans koht kanttui», sano Hessu sihe.
»Jaa, ei tänäp saa' sitt olleskan kylä menn, kyll tee' see sitt entiseltäs tiäräs», sano isänt.