»Onk se tosi kans, Lempi?»
»Kyll se tosi o ett he' se väkisi oti, kyll se Kallell ny o.»
Ny Alma ruppe parkuma oikke isoll äänell ja sano: »Kyll te' sentä ole vähä hävyttömä.»
Alma parkku sitt vaa niät ett oikke ruppe niiskuttama ja sano: »Pitäkä markkas, em mä ol' sitä myymist vasten kirjottanukka.» »Nii mutt raha erest sää niit kumminkin kirjotteles», sano Lempi, »ja olek sä Kaapolt viäl mahtanu' palkkatas saarakka.»
»No ei henell ny mittä raha ollukka, mutt sitt hä lupas maksa' ku hän pesti otta.»
Sitt kaikk ruppeva vähä naurama ja sanova:
»Ohoh, sitt vast, syksyll hä vast pesti otta ja ny o joul.»
»Ja mitä vasten Kalle se sitt ott?» kysys Alma.
»No hä ott se ikä malliks», sano Kustaava. Alma lakka jo vähän parkumast ja tule ikä vähän kiukkusemmaks.
»Ku hään kehta simmost jutellakki, ku hää o iso talonpoik ja keiny' simmost fiini koulu, simmost Julkusen koulu ja mää olen keiny vaa Sunmannin koulu.»