Olivat susi ja koira ystävyksiä, mutta sitten kerran riitaantuivat.
Sanoi susi koiralle:
— Ja koska nyt on tullut riita välillemme, niin kokoa sinä kaikki piha-eläimet puolellesi, minä taas kokoan kaikki metsäeläimet puolelleni ja pannaan käymään julma sota keskellämme.
— Tehdään niin, sanoi koira tyynesti.
Ja koira kokosi lehmän, sian, lampaan ja kissan omalle puolelleen ja susi karhun, ketun, ilveksen, jäniksen ja oravan omalle puolelleen, ja pantiin toimeen suuri sota suden ja koiran keskelle.
Kun sotajoukot lähenivät toisiaan, niin kuiskasi koira kissalle, viiksisuulle, että:
— Lyykistäydyppäs nyt oikein matalaksi ja hiivi nopeaan ja kenenkään huomaamatta karhun alle ja tartu yhtäkkiä hänen kurkkuunsa, ja pysy siinä niinkauan kuin jaksat.
— Hyvä, sanoi kissa ja hiipi matalana, kenenkään huomaamatta suden sotajoukon puolelle, ja tarttui yht'äkkiä karhun kurkkuun ja jäi siihen riippumaan. Karhu, joka ei aavistanut tällaista, säikähti tästä pahanpäiväisesti ja karjasten: "kuka se minun kurkkuuni tarttuu!" kellahti selälleen.
Silloin suden sotajoukon valtasi suuri kauhu ja hämminki, kaikki lähtivät vilistämään pakoon, ken minnekin, ja sota oli voitettu. Orava huomattuaan tämän kiipesi puuhun ja löi kahta kämmentänsä yhteen ja huutaa huikahutti:
— No nythän on tapahtunut kuulumaton kumma, kun koiran sotajoukon pienin elävä kaatoi meidän sotajoukkomme suurimman elävän, — nyt en minä enää maassa liiku.
Ja siitä päivin onkin hän pysytellyt puussa.