— Vai jo mennään! naurahti koskikara pölkyn nenällä ja käännähti katsomaan västäräkin menoa koskeen. Mutta västäräkkipä pysyikin tukevasti pölkyllä, sensijaan kuin koskikara kääntyessään kosken kiivaimmassa kohdassa ympärinsä putosi pois pölkyltä ja sai kauvan räpistellä vedessä ennenkun pääsi pois sieltä.
Koppelon "maailmanloppu".
Kerran koppelo kysyi kukolta:
— Miksi kukko puulla nukkuu?
— Siksi, jotta paremmin tietäisin, konsa tulee maailmanloppu ja se suuri tulipalo ja vedenpaisumus.
— Voi jos minäkin saisin sen tiedon, sanoi koppelo.
— Saat sinäkin kun käyt puulle minun tapaani nukkumaan. Istu vaan ja purista kynsiä kovasti puun ympäri, niin kohta saat tietää, milloin on maailman loppu.
No käy koppelo kukon tavoin puulle nukkumaan, puristaa kynsiään kovasti puun ympäri ja ummistaa silmänsä.
Mutta kun hän on siinä hetkisen istua kököttänyt, rupeaa kynsiä kovin kuumottamaan ja hän pyörähtää puun ympäri ja putoaa maahan, sekä pää kiveen kolahtaa.
— Nytkö se jo tuli maailmanloppu?