Mutta pian on se taas heidän jälessään. Jo kuuluu huohotus ja kumu.
Hevonen sanoo pojalle:
— Katsoppas, miten lähellä se on.
— Tuossa aivan jo kintereillä.
— Viskaapas se vesimalja tielle jälkeemme!
Poika viskaa vesimaljan tielle ja samassa on siihen suuri meri heidän taakseen syntynyt.
Vuorenpeikko kun tulee meren rannalle, niin ei näe muuta keinoa kuin ruveta juomaan sitä merta. Mutta ylen paljon on siinä vettä, ja kun vuorenpeikko juo, juo sitä, niin hän lopulta siihen veden paljouteen halkeaa ja kuolee.
Se on vuorenpeikon loppu, ja poika ja hevonen pääsevät rauhassa jatkamaan matkaansa kuninkaan linnaan.
Mutta kun he tulevat linnan pihaan ja poika pyytää päästä kuninkaan puheille, vastataan hänelle kopeasti, ettei siellä häntä tunneta, eikä sitä kaikkia maankiertäjiä päästetä kuninkaan puheille.
Poika kertoo tämän hevoselle.