— En lähde, ennenkun tämän isoni ja emoni antaman jauhinkiven jauhamalla rikon.
Silloin veli särki salaa kiven niin, että se vain vaivoin koossa pysyi.
Kun sisar ryhtyi työtään jatkamaan, hajosi kivi kappaleiksi. Veli kysyi:
— Jokos nyt lähdet, siskoni?
— En, ennenkun tämä emoni antama rukki polennasta särkyy.
Veli särki salaa sen rukinkin niin, että se vain vaivoin koossa pysyi. Kun sisar rupesi kehruutaan jatkamaan, meni rukki kappaleiksi.
— Jokos nyt, siskoni, lähdet?
— En, ennenkun taattoni pirtin kynnyksen helmoillani kulutan.
Veli silloin sisarensa tietämättä hakkasi pirtin kynnyksen kirveellä matalaksi ja kysyi sisareltaan:
— Joko nyt lähdet?