Soudettiin taas vähän matkaa, tultiin kolmannen niemen kohdalle. Sielläkin se Syöjättären tyttö seisoi niemen nenässä ja huhuili:
Ei olisi sisar vieläkään tahtonut ottaa sitä mukaan, mutta veli jo otti sen veneeseen.
Syöjättären tyttö kun pääsi veneeseen, teki se kohta tekojaan: saattoi sisaren kuuroksi.
Jonkun matkaa mentyä alkoi kuninkaan linna kuumottaa edestä. Sanoi veli veneen perästä sisarellensa:
— Somenna, sisko, soutoasi, kohenna koristuksiasi. Kuninkaan linna jo kuumottaa.
Mutta tyttö kun oli kuuro, ei kuullut veljensä puhetta, sanoi vaan:
— Mitäs, veli veikkoseni, sanot?
Syöjättären tyttö ehätti selittämään:
— Sanoo, että: herkeä soutamasta ja hyppää mereen!
Tyttö ei kuitenkaan hypännyt mereen, herkesi vain vähän soutamasta.