* * * * *
Vanha Johannes kulkee edelleen, talosta taloon, kylästä kylään ohjaten aina askeleensa sinne, missä tuhoisimmin tuntuivat vihan jäljet.
Älkää olko pahaa vastaan, — älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.
Toiset ajavat hänet huoneestaan ulos, toiset hiukan säälivät höperöä vanhaa miestä.
* * * * *
Kerran tuli hän iltamyöhällä taloon, missä väki oli jo levolla. Emäntä vielä valvoi, alustaen taikinaa.
— Rauha huoneellesi, — lausui vanhus.
Huhu on kulkenut miestä nopeampaan, tulija jo tunnetaan talossa, emäntä vastaa tervehdykseen, hymähtäen surullisen katkerasti.
Vieras käy pyytämättä peremmälle ja istahtaa uuninpenkille.
Toinen jatkaa ääneti työtään. .