— Mitä sanotkaan vieras! — huudahti emäntä — sellaista rikosta ei Jumalakaan voi anteeksi antaa. — Onneksi saatiin Matti kiinni ja on jo tuomittu ansionsa mukaan.
— Rukoile, emäntä, joskus hänen puolestaan.
— Sitä minä en voi, — vastasi toinen kylmästi.
— Ja Mäki Matin vaimolla on seitsemän lasta, oletko tiedustellut heidän tilaansa?
— Vieras, miksi kiusaat minua, ei minulla ole mitään tekemistä heidän kanssaan.
— He ovat sinun lähimäisiäsi.
— Olivat kerran, mutta kun on välillä sellainen viha…
— Suuri viha on suurella rakkaudella sammutettava — tiedätkö, emäntä, Mäki Matin mökissä on suuri hätä, seitsemän pienokaista on nälkään nääntymässä ja äiti kulkee horjuen kujasilla, etsien heidän ravinnokseen nokkosia, johon hänellä ei ole suuruksen tuoksua sekaan, — sinä, emäntä teet selvästä viljasta taikinasi.
— Tarkoitatko, vieras, että minun pitäisi jakaa leipäni veriviholliseni kanssa.
— Jumala käskee sinun auttamaa hänen pienokaisiaan.