— Pituudenmukaiseen rintamaan järjesty! — Manski ja Piksa tulevat minun kanssani valitsemaan leiripaikkaa. Kukaan muu ei saa sillä aikaa poistua tältä hietikolta. Teltat ja tavarat tuodaan tuohon kallion juureen. Peseytyä saa. Hajalle!
— Tämä kallioniemeke on itsestään selvä leiripaikka, virkkoi Manski. Sen kauempaa ei kannata etsiä. Se on eteläpuolella, avoin auringonnousuun päin, vuoren suojaama pohjoisen puolelta.
Pyöreähkö pikku niemeke oli pian tutkittu.
— Maaperä on keskemmältä hiekkainen ja kuiva, arvosteli Piksa, — hiukan järvelle päin viettävä niinkuin tuleekin. Ja töyry on tarpeeksi korkealla vedenpinnasta. Minä kannatan.
— Hyvä on, vahvisti Mikko. — Ja tarpeeksi suuri niemeke myös on teltoillemme, ja komea havumaja mahtuu vielä keskelle, jos tarvitaan. Rannalla on hyvä kokoontumiskallio. Mutta katsokaas, kuinka niemi on hauskan muotoinen: aivan kuin ihmisen pää, kannas muodostaa kaulan, venepoukama tuossa kiertää leukaa.
— Annetaan sille sitten ylipäänsä nimeksi Pääniemi ja ryhdytään kiireesti pääasiaan. Teltat on saatava pystyyn, virkkoi Manski, — tulee pian ilta.
Partiojohtaja vihelsi pojat kokoon ja ilmoitti kaikuvalla äänellä, että leiripaikaksi oli valittu Pääniemi. Oleskelulupa oli saatu Reinon isältä, Koivulan kartanon isännältä. Puita sai kaataa vain, mikäli välttämättömästi tarvittiin; polttopuut piti kerätä metsästä. Kuusenhavuja sai ottaa mielin määrin. Tulta oli pideltävä erittäin varovasti, eikä sitä saanut käyttää missään muualla kuin keittopaikalla. Äärimmäistä siisteyttä oli noudatettava sekä telttoissa että ulkopuolella. Illalla julistetaan yksityiskohtaiset työ- ja leirijärjestykset, jotka myös kiinnitetään päämajan seinään.
Pian oltiin täydessä työn touhussa. Niemekkeen keskikohdan eteläpuolelle pystytettiin päämaja, partiojohtajan talonmuotoinen harjateltta. Siinä asui myös apulaisjohtaja Manski.
— Hei pojat, jos kerran tämä on Pääniemi, on meidän telttamme Korvala, sillä korvan paikalle sen panemme, huusivat Piksa ja Pusu, jonka oikea nimi jostakin käsittämättömästä syystä oli Sulo Sulin. Heillä oli vain pienen pieni kahden miehen pohjallinen kelloteltta.
— Kyllä tämä tosiaankin on oikein paratiisimainen leiripaikka, katsokaa ympärillenne, oi veljet ja kansalaisetpa ihmetelkää, lausuili Akki joka kiersi paikasta paikkaan huomauttelemassa ja pyytämättömiä neuvoja antamassa. — Mikä suurenmoinen luonto! Tämän vuoksi uhraa kernaasti 14 litraa lehmänmaitoa ja kiristää suolivyötään.