Noin tahraista lehteä Suomen historiassa koskaan
Ei luettu oo ennen, ei mokomata moskaa:
Suomen Työmies ett' aseensa Puna-Ryssiltä huoli!
Vuostuhantisen vainoojansa kantapäitä nuoli!
Koko perintönsä petti — maan kavaltajana kuoli!
Oh, parhaiksi teille!
Niin suurta sotaoikeutta ei nouse tälle maalle
Se että teidän tekonne panis vastaavalle vaa'lle!
Osa onnetonta kansaa näet olettehan — olitte!
Vaan kaiken sen kalleimman te jalkoihinne politte!
— Voi teitä te kurjat!
Nyt kansa menköön kahtia kuin katkeava korsi!
Ei meille enää yhteinen voi olla kotiorsi!
Ken murhaajansa kanssa viel' pirtissänsä elää,
Sen korvissa, sen sielussa ain' hornan kellot helää!
— Näinkö eläisi Suomi?
Te lähtekää nyt maasta, jok' ei teille ollut pyhä!
Te menkää heidän kanssaan, joihin luotatte te yhä!
Oh menkää, onnenonkijat, pois täältä sinne saakka,
Miss' unhoittuvat unelmat ja rikostenne taakka!
— Menkää!
MUUAN KAUHAVAN POIKA.
Juho Luomanen — Kauhavan poika, mies pieni, vaan pippuria! Tottatosiaan tiedä en monta sisukasta niin sankaria.
Kun taistelun tuoksinassa
moni kalpeni kauhuissaan:
Juho Luomanen hän vain nautti
sydämestään ja sielustaan.
Oli kuulien viuhina hälle
orkesterin sointuja vaan.
Dum-dum sekä kuularuiskut
ja shrapnellit sinkuessaan.
Murhan enkeli hänelle nauroi
ja hän vastas sen hymyilyyn.
Päin tulehen aina hän syöksyi,
ei luikkinut lymyilyyn.
Mut rintaman takana taaskin
"Sota-oikeutta istuessaan"
Kaksin kerroin hän leikistä nautti
Punaryssiä perkatessaan.