1/3-1/4 1918.
SUOMI SUUREKSI — VIENA VAPAAKSI!
(Paraadi-runoelma Vapun päivänä.)
Suomi suureksi — Viena vapaaksi!
Nyt, jos koskaan, se onnistaa!
Nyt on hetki ja nyt on aika!
Nyt on suurien suuntain taika
Pohjan Poikien ponnistaa!
Nyt on heimous-hengen ponsi,
Sydän täysi, ei enää onsi —
Nyt ei luonto saa lannistaa!
— Kevätkylvöhön Väinön pellon
Käyköön kilvaten kansa, maa!
Nyt arpa on heitetty! —
Nyt auki kaikki, mik' ennen oli peitetty!
Nyt sotaretki tehdään — tuo suuri!
Nyt murretaan Pohjolan kivimuuri:
Ja Onnen Sampo maan uumenista saaliiks kaivetaan —
Hei kalparitarit! Nyt miestä tarvitaan!
Ah, kuuletteko, kansan sielut, miten ilman ranta — humajaa?
Miten Äänisjärveltä Valkean meren ääriin maat oudosti kumajaa?
Mikä sävel soi kaukaisten karhukorpien synkissä kuusikoissa?
Miten hanget sinisaloilla sulavat — ovat pian poissa?
Se on meidän kansallisuuden kalevaisen kantelon kielisoitto!
Se on Suomen nousevan vapauden autereinen aamukoitto!
Se on tuhatvuotisen tuskan loppu, heräämyksen väkevä voitto!
Sen toivon Tähden tuikinta, mi muinoin oli loitto: —
— Suomi suureksi — Viena vapaaksi!!!
Kansa, joka varjoissa vaelsi, näki valkeuden suuren!
Tammi, joka kaatua uhkasi, nyt versoi vahvan juuren!
Vai eivätkö Vienan virrat ole iäti kihisseet — meille?
Eivätkö Karjalan kankaat ole viittoneet vihreille teille —
Nuo Vienan sinisalojen ja tunturien tummat polut,
Tuo vainolaisen vavahuttama heimo, nuo Suomen verisolut!
Eikö kantele ja Kalevala ole syntyisin sieltä — —
— Ken kurja sen vielä kieltää?
Siks riemuita kelpaa siitä suuresta, mikä muinoin oli salapyhä,
Josta kuiskaten unelmoitiin vuosisatoja yhä,
Kun Suomen henkipaimenet Vienan sintsilöitä saarsi, kulki,
Mut jokainen aatteensa armaimmat sydänsoppeensa sulki.
— Nyt vasta, tuo kaikki tulkoon julki!
Nyt sotarumpu pauhaa, koko maailma lieskoina palaa!
Nyt jättiläiset taistelevat, suurpedot myrkkyjänsä valaa!
Mut pienten kansojen kohtaloita itse Zebaoth ohjaa!
Tuhatvuosien tyhjyys — kuni etsivi pohjaa.
— Kansojen kaikkien kokoomus!
— Kansallisuuksien huomenhuokaus!