Suvi se sulatti puitten latvat lumesta vihannaksi — Tyttö se suuteli nuoren pojan posket vihasta vapahaksi.
En minä sinua nyt loukata taida
sinä olet kuin Saaronin lilja,
Suutele toinen ja kolmaskin kerta,
niin viihdyn ma alati hiljaa!
Ja murheen lintua kuunnellut
olen kymmenen kylmää kesää,
Se lauleli siitä ettei ollut
raukalla rauhan pesää.
Eikä se musta murheen lintu sisässäni enää ääntäis, Jos et vain sinä rakas oma kulta sitä sydäntäsi minusta kääntäis.
27
Raikulipoika ja hilkarityttö ne sopii kyllä yhteen, Vaikka ne kahdella pellolla keikkuu ja sitoo sen eri lyhteen.
Leikkaa vain sinä ylpeä tyttö
sitä heiluvahelpeistä ruista:
Vielä se tulee tuokin ilta,
kun sirppiäs et sinä muista!
Raikulipoika ja hilkarityttö — ne Jumala on yhteen luonut, Eikä oo niistä kumpikaan siitä surumnaljasta juonut!
28
Ei niin missään niin heleätä heinää kuin niityllä koivun alla, Ei niin kellään niin koreata heijaa kuin poijalla kaipaavalla.