Kestä, kestä keväthankiin
että lämmin ilman läikkä
nuorta rintaas suuteleisi,
urpus jälleen aukaseisi!
Sitten solmin oksistasi seppeleisen ruskeaisen, kullalleni kantelen sen kesän ensi enteheksi.
3
Sain minä kiinni lintusen ja laulatin kämmenellä Ei minun kultani vanha oo, se on toiselta kymmeneltä.
Katajassa kaunis marja,
tuo tuli poimituksi —
Niin se tämä pikku tyttö
tuli huomatuksi.
Punainen tuli sammalessa salaisesti hiipii — Minun kultani veitikka on ja kaulaankin se kiipii!
4
Kas kuinka kirkkaasti aurinko paistaa
kotikuusten latvaan,
Latvat ne häilyy, räystäät ne tippuu,
Hanget ne lähtee matkaan.
Kevät, kevät, jo sinun henkes
tunnen ma ilman teillä,
Hajusi hienon havupuissa,
soittelos seljänteillä!
Pikkulinnut ne piiskutellen
erämaihinsa lentää:
"Täällä me olemme syntyneet
ja täällä on kotimme sentään!"