Helluni lieppaa Helsingissä
ja näkee se siellä muita,
Voiko mun helluni vastustaa
noita maaliman viekasteluita?
Helluni on niin kaunis ja nuori
ja herkkä kuin haavan lehti —
Ei minun helluni muistakkaan
mikä vala me täällä jo tehtiin.
Hellulleni minä kirjan laitan että voi kun on ikävä mulla, Et sinä saa mua jättää näin, sinun täytyy takasin tulla!
10
Minä hiihtelin aamuruskon aikaan noita Yliperän rantoja kohti, Ja se aamu oli pakkanen ja raikas ja kuu yli hongikon hohti…
Ja ne kuuset, jotka korvessa kasvoi,
nepä rasahteli paukahdellen,
Ja ne jäät, jotka järveä kattoi
nepä jylisivät ulvahdellen…
Ja katso: yli huurteisen metsän tulenpalavana aurinko nousi, Ja minä muistin sen mennehen kesän, kun ystäväni sivu tästä sousi!
11
Tän kylän tyttäret kantoivat mun päähäni vihreän ruunun, Kun minä poloinen polvistuin, niin lentivät aivan suuhun.
Kyllähän suutelo suloinen on, jos vain se on vaaratonta, "Mut teillä on vehkehet viekkahat ja teitä on liian monta!"