Asuntoonsa tultuaan hän tunsi sisällistä kipua aivankuin hänen henkiseen ytimeensä olisi isketty armoton haava. Haava, jollaisen saattoi lyödä ainoastaan — järjetön kostaja…
Hyvä Jumala! tällaisenako uuden Suomen ensimmäinen rakennuspäivä olikin valjennut? —
Ja taasko, taasko täytyi ruveta lukemaan moukkalaista logiikkaa?…
Tuskallisesti makasi nuori koulunopettaja seuraavan yönsä ymmärtäen sielussaan että yhteistyö hänen ja rehtorinlaisen toverin kanssa oli kai tästälähin oleva mahdoton…
Aamupostissa tuli kirje. Se oli puolivirallinen käskelmä koulunjohtokunnan esimieheltä, joka ilmoitti että johtokunta oli pakoitettu erottamaan maisteri Frommeruksen oppilaitoksesta epämääräiseksi ajaksi siitä raskauttavasta syystä että tämä "viimeaikaisissa poliittisissa temmellyksissä oli osoittanut liiallista isänmaallista innostusta, mikä oli katsottava sopimattomaksi koulunopettajalle. Ainostaan siinä tapauksessa että herra maisteri suvaitseisi julkisesti pyytää anteeksi loukkauksensa koulun arvokasta rehtoria kohtaan ynnä lupaisi tästälähtien vältellä kaikkea julkista toimintaa koulun ulkopuolella, saisi hän palata virkaansa" j.n.e.
Reino Frommerus ei suuresti hämmästynyt. Isku tosin tuli liian äkkiä ja koski aineellista asemaa; mutta ulkonaiset seikat olivat hänelle nyt toisarvoisia.
— — —
Hän tempasi paperiarkin ja lennätti lyhyen vastineen, jossa ilmoitti ilolla suostuvansa kunnialliseen eroon.
Eikä hän enää jalallakaan astunut pienen porvariskoulun kynnyksen yli.
Oh, kuinka tuo laitos hänestä nyt tuntuikin ahtaalta ja ummehtuneelta!…