»Ja hyvästi nyt vaari,
Ja väki kaikki, muu!
Eläkää tervehinä,
Jos vaikk'en jälleen tuu!»
»Ja hyvästi myös pirtti,
Sa reikä-ruutuinen! —
Kai kaupungista uudet
Ma ehjät ostanen!»
Näin haasti Harjun-Antti
Hän nosti sauvontaan,
Ja verkallensa venhe
Ulkousi rannastaan.
Ja lähti tervavenhe
Nyt vettä liukumaan,
Ja Anni keulass' soutaa,
Mut Antti huopaa vaan…
On hiljaa kaikkialla,
Niin tyyntä, tyyntä on,
Ja airot vainen pienen
Ne luovat aallokon…
Ei kuulu kuikan ääntä,
Ei tiiran tirrantaa,
Vain pieni rantaraukka
Kivellään kaikertaa.
»Oi kuinka kumma ilta!»
Tuo Anni huudahtaa —
»Kas taivaan sinisilta
Kuin järveen kuvastaa!»
»On niin, on niin, niin kyllä…»
Myös Antti hymähtää.
Ja käsi toinen huopaa,
Ja toinen viilettää.
Ja salmen kautta hiljaa
Se pursi puikkeloi,
Vaan kaukaa korven takaa
Käkösen kukku soi…
Näin tervavenhe vierii —
On Oulu matkan pää —
Ja Anni soutaa, soutaa,
Mut Antti viilettää.