Niin surullisna, vakaana oot impi!
Miks hymy leikikkään ei huulillas?
Ja katsekkin noin outo, kumma,
Ja murheenmerkit poskillais?…
Mintähden kaikki tuo? — Oi lausuhan!
Jos lausut: vuoksein mun, — ma riemastun
Ja hymysuin sun tempaan syliin —
Ja kuolkoot silloin surut sun!
8.
En paljon pyydä.
Sun sielukas silmäsi, impeni, oi,
Mun mielestäin, luuletko, haipua voi!
Ja vaaleat kutris — ja huulesi nuo —
Ne iäti muotosi muistohon tuo!
Ja vaikka sä hylkien kaihtelet mun —
Ma ainian sittenkin aattelen sua:
Ma suutelen sua kuni aamua yö
Hellivi, hetki kun huomenen lyö.
En paljoa pyydä — syäntäsi vaan!
Sen vainen kun valtaani, neito! ma saan,
Niin taltuvi tuska ja kaihoni tuo,
Ja toivokin siipensä lentohon luo…
(1894).
9.
Levollen käy aurinko:
Liekkö hänkin mennyt jo?
Vaiko istuu ikkunassa,
Haavehessa ihanassa?