Suurimmalla kunnioituksella:
Paljon kärsinyt Puoliso ja Isä".
Paljon kärsinyt puoliso ja isä juoksi joka päivä postitoimistossa kysymässä vastausta, mutta aluksi ei hän saanut mitään vastausta. Silloin suuttui hra Kenonen ja mutisi aina tietäneensä, että kirjailijat ovat suuria huijareita, ja toivoi saavansa joskus käsiinsä nimim. "Vaiteliaan", voidakseen puolessa tunnissa leipoa hänen niskaansa ja hartioihinsa niin paljon kokemuksia, että niistä riittäisi aihetta kahteen romaaniin ja yhteen murhenäytelmään.
Mutta eräänä perjantaina, kun hra Kenonen jo oli luopumaisillaan kaikista toiveistaan, sai hän postitoimistossa käydessään seuraavan kirjeen:
"Paljon kärsinyt Puoliso ja Isä!
Jos Teille soveltuu, niin tulkaa tänä iltana klo 6 kahvila Aamunkoittoon. Minä istun oven vieressä olevan pöydän ääressä. Siellä voimme rauhassa jutella.
Kunnioittaen: Vaitelias".
Hra Kenonen kiiruhti kotiin, ajeli partansa, antoi pojilleen 25 penniä kullekin eläviä kuvia varten, vihelteli tyytyväisenä, pukeutui vierailupukuun eikä suuttunut silloinkaan, kun kengännauha katkesi, vaan riisti nauhan vanhimman poikansa kengästä ja antoi Kallelle katkenneen nauhan, neuvoen häntä tekemään siihen solmun. Hän söi päivällisen ulkona kaupungilla parin hyvän tuttavan seurassa, tullakseen puheliaammalle ja avomielisemmälle tuulelle, tuli päivällisten lopulla hentomieliseksi ja kysyi ystäviltään, halusivatko he kuulla hra Kenosen surullisen elämäntarinan. Mutta kun ystävät sanoivat, etteivät he halunneet sitä kuulla, niin loukkautui hra Kenonen, sanoi irti tuttavuutensa, maksoi laskunsa ja lähti tiehensä, päättäen kehoittaa kirjailijaa sovittamaan äskeiset ystävänsä joihinkin lurjuksen osiin uudessa teoksessa, sekä antaa kirjailijalle muutamia hyödyllisiä viittauksia ja henkilökohtaisia tietoja siinä tarkoituksessa.
Hra Kenonen on erittäin täsmällinen mies. Kun kello Nikolainkirkon tornissa löi kuusi, astui hän sisään kahvila Aamunkoiton eteiseen.
Kahvila oli kirkkaasti valaistu. Siellä oli melkoisen paljon väkeä, ja perältä kuuluivat grammofoonin sävelet. Hra Kenonen riisui kalossit jaloistaan, ja alkaessaan avata päällystakkinsa nappeja kurkisti oven vieressä olevaan pöytään, nähdäkseen, oliko kirjailija jo saapunut.