Vihdoin ilmestyi Kalle Kenonen hiljaa ja salaperäisenä kuin varas eteiseen, raahaten perässään suurta joulukuusta, jonka hän asetti salin nurkkaan joulukuusen tavalliselle paikalle. Sitten vetäytyi hän huoneeseensa leikkelemään silkkipaperista koristeita.
Heikki tuli kuusineen viiden minuutin kuluttua, ja kymmenen minuutin kuluttua retuutti Napoleon Kenonen talonmies Pikkaraisen avustuksella huoneen korkuista kuusta saliin.
Myöhemmin tulleet olivat vähän hämmästyneet, nähdessään edelliset kuuset, mutta asettivat kuitenkin kuusensa toisiin nurkkiin ja alkoivat niitä koristella, koska ne nyt kerran oli ostettu.
Kun rva Kenonen toi kuusensa, jolla hän oli päättänyt valmistaa lapsukaisilleen iloisen yllätyksen, ei hän voinut puoleentoista minuuttiin muuta kuin hengittää raskaasti, suu auki.
Rva Kenosen kuusi täytyi asettaa uunin eteen, koska muut nurkat olivat "ylösotetut".
Tuli kuusien sytytyshetki, eikä Kenosen perheessä ollut nyt kuusista eikä kynttilöistä puutetta, sillä kynttilöitä oli hra Kenonen ostanut sodan sytyttyä varastoon toista leiviskää.
Ihanasti säteili neljä kuusta herrasväki Kenosen salissa, ja pojat esittivät intiaanitansseja niiden ympärillä. Hra Kenosta vain ei näkynyt eikä kuulunut, ja pojat arvelivat, että tuskinpa hän tänä iltana ähmissään näyttäytyisikään.
Silloin aukeni perheen kunnioitetun päämiehen ovi, ja viekkaalle kepposelleen tyytyväisenä hymyillen kantoi hra Kenonen keskelle permantoa huoneessaan valmiiksi koristelemansa joulukuusen. Aluksi ei hän ehtinyt huomata toisia kuusia, mutta luotuaan silmäyksen saliin tuntui hän jähmettyvän suolapatsaaksi kuin Lotin rouva ja tuijotti ympärilleen pöllömäisesti.
Sitten hän irvisti, ja se oli sellainen irvistys, että Kenosen pojat, jotka kyllä ovat tottuneet kaikenlaisiin ja vaihteleviin ilmiöihin isänsä kasvoilla, lymysivät puitten taakse ja pöytien alle, mutta hra Kenonen haastoi ukkosenkaltaisella äänellä heidät esille, jonka johdosta muutamia Kenosen poikia vihdoin alkoi hitaasti ilmestyä päivän taikka oikeammin sanoen joulukynttiläin valkeuteen, ja hra Kenonen heitteli heihin leimuavia silmäyksiä, jotka olivat kuin Jupiterin nuolet, ryhtyi heti pitämään poliisitutkintoa ja vaati selitystä viimeistään 24 sekunnin kuluessa, jolloin Kenosen pojat koettivat luikerrella ja sanoivat, että se oli vain leikkiä, mutta huomatessaan isäukon naaman muuttuvan tuhkanharmaaksi pelästyivät vielä enemmän, kiiruhtivat peruuttamaan edellisen puheensa ja sanoivat, ettei se ollutkaan leikkiä, jolloin hra Kenonen avasi mahtavan suuontelonsa kuin ruoka-annostaan odottava virtahepo eläintarhassa ja karjahti, että mitä se sitten oli, ja Kenosen pojat kertoivat saaneensa kuuset puoli-ilmaiseksi torilta, jonne maalaiset olivat ne toriajan loputtua hylänneet, ja alkoivat vilkuilla ovelle päin ja olisivat kai paenneet yön pimeyteen kuin kadotetut sielut, viettääkseen kamalan jouluaaton Eläintarhan pensastoissa taikka Töölön tuulisilla kallioilla taikka Hesperian kolkossa puistossa, jollei rva Kenonen olisi ratkaisevassa hetkessä astunut pää pystyssä ja selkä suorana esiin ja luonut hra Kenoseen sellaista silmäystä, jolla eläinten kesyttäjätär masentaa kuningastiikerin, ja tiikerimäinen olemus hra Konosessa, jossa se onkin vain pinnalla, masentui, ja hän tuli lauhkeaksi kuin lammas ja veteli viiksiään ja katseli viittä joulukuusta, joista hänelle ystävällisesti vilkutti noin kaksisataa joulukynttilää ja yski hämillään ja mutisi, että voihan niitä tosin sattua väärinkäsityksiäkin, ja että tässä on tainnut tapahtua vähän väärinkäsitystä puolelta jos toiseltakin.
Ja kun Kenosen pojat suurella kielevyydellä lausuivat ihmettelynsä isän kuusen komeudesta ja aistikkaasta koristelusta, ja sanoivat, että se on joulukuusi "non plumps ultra", niin alkoi hra Kenosen sydämessä tapahtua suuri jäittenlähtö, ja lopuksi hän jo nauroikin kovalla äänellä ja löi kämmenellä reiteensä ja vakuutti olevansa se mies, joka ymmärtää leikin ja sukkeluudet ja nuorison tunteet, ja tarttui samassa erästä poikaansa, joka yritti puhaltaa piparkakun hra Kenosen kuusesta, tukkaan ja ravisti niin että leuat loksahtelivat.