Kohottakaamme hattua Hammaslahden asemalle. Naiset niiatkoot.
Sillä Hammaslahden asema, ensimmäinen asema Joensuusta etelään päin, oli se asema, josta me kirjoitimme tämän vuoden ensimmäisen pakinan. Ehkä lukija vielä hämärästi muistaa? Se oli se »Kertomus postineideistä, vilkutuksesta ja maalatuista akkunaruuduista».
Kertomus siitä, miten asemapäällikkö eräällä asemalla Karjalan radalla antoi maalata aseman postitoimiston akkunaruudut, etteivät rautatiematkustajat yleensä ja postivaunuvirkailijat erityisesti saisi vilkuttaa aseman postineideille. Tai: saisivat kyllä vilkuttaa, pahuukset, eihän heitä voitu käsirautoihin panna, kädet seläntaakse, mutta postineidit eivät ainakaan näkisi näitä vilkutuksia, eivätkä voisi vastata niihin.
Se asema oli Hammaslahden asema. Me emme tosin silloin maininneet sen nimeä. Mutta se oli Hammaslahden asema. Tulkoon se sanotuksi nyt, kun Hammaslahden asema on poissa. Kun sitä ei ole enää olemassa.
Niin. Se on poissa. Ei ole enää asemaa eikä maalattuja, vaaleanharmaina homottavia akkunoita eikä kalpenevia, riutuvia »postiruusuja» noiden historiallisten akkunain takana.
Kaikki on kadonnut kuin unelma.
Kaikki, mikä tapahtuu Kiihtelysvaaralla ja sen sisäpuolella olevalla Hammaslahdella, on aina jotain erikoista. Jotain, josta maine kuulu kulkevi kauemmaksikin. Me voisimme kertoa ihmeellisiä historioita kiihtelysvaaralaisten edesottamisista esimerkiksi 1905-vuoden suurlakon aikana. Mutta jääkööt. Onhan niitä tuoreempiakin. Mainitsemme vain esimerkin vuoksi, että valtiollisesti valveutuneet Hammaslahden sosialidemokraatit vuoden 1917 vallankumouksen huminassa panivat viralta koko Kuopion läänin virkakoneiston, kuvernööristä vihoviimeiseen v.t. poliisikonstaapeliin, lautamieheen, hierojaan ja kuppariin asti, ja miehittivät paikat hammaslahtelaisen maailmankatsomuksen mukaisesti, joten yhtä ymmärrettävää kuin asianmukaista ja luonnollistakin oli, että esimerkiksi kuvernööriksi huudettiin, valittiin, nimitettiin ja määrättiin yksi oikea, väärentämätön, perisyntyinen hammaslahtelainen. Eikä ollut suinkaan hammaslahtelaisten, vaan yleensä tämän porvarillisen mädännäisyyden vika, ettei uudella hammaslahtelaisella maan isällä ollut tilaisuutta ryhtyä virkaansa hoitamaan isänmaan onneksi ja hammaslahtelaisten tyytyväisyydeksi ja ylpeydeksi.
Ja niin edespäin… niin on Hammaslahdessa oltu ja eletty ja hauska on ollut, peevelin lysti — ja silmää on isketty ja huiskutettu asemalla kukoistaville postiruusuille ja asemapäällikkö maalautti akkunat, josta syystä, kun postiruusujen sisäinen lämpö ei löytänyt ulosmenopaikkaa, kuumuus asemarakennuksessa kävi niin suureksi, että eräs lamppu räjähti ja poltti koko aseman, kaameaksi varoitukseksi kaikille itsevaltaisille päälliköille, joiden akkunain takana kukkii posti- tai muita ruusuja.
(1921.)