Kellosalmi kuulostaa harhailevan sielläpäin maailmaa vieläkin ja raapivan päätään ja mutisevan jotain, ja kun häneltä kysytään, onko häneltä unohtunut jotain, niin valittaa Kellosalmi, että »minä kun olen unohtanut, mitä sillä kapitaalilla oikeastaan tarkoitetaan, selittäkääpäs minulle».
Ja kun ryssillä itselläänkin lienevät jokseenkin hämärät käsitykset siitä, mitä kapitaalilla tarkoitetaan, niin on Kellosalmi suuressa tuskassa, koska ei kenkään taida hänelle pätevää vastausta antaa.
Ilmoitetaan myöskin Kellosalmen valittaneen Siperian pastorille Granölle, että »nämä viime ajat ovat olleet niin raskaat, että minä olen aivan kadottanut kyvyn loogillisesti ajatella».
Me pyydämme saada lohduttaa toveri Kellosalmea tässä suhteessa. Me pyydämme saada vakuuttaa, ettei hänen kärsimänsä häviö nähtävästi ole niin suuri, että sen takia kannattaisi surra päätään harmaaksi. Sikäli kuin meillä ennen v. 1918 oli tilaisuus tutustua toveri Kellosalmen loogilliseen ajatuskykyyn, niin ei se nähdäksemme ollut erikoisen huomattava. Meidän on pakko tunnustaa, että me tuskin olisimme ollut halukas maksamaan toveri Kellosalmen ajatuskyvystä viittätoista penniä. Taikka — olkoon menneeksi: viisitoista penniä, vanhan tuttavuuden vuoksi, mutta ei penniäkään enempää. Siis ehkä joku 15,000 neuvostoruplaa. Sillä summalla voi toveri Kellosalmi uudessa kotimaassaan saada pari laatikkoa tulitikkuja, jos onni sattuu hyvin potkaisemaan. Taikka sanokaamme yhden laatikon, koska se on todennäköisempää.
Toveri Kellosalmi olkoon siis reippaalla mielellä, älköönkä pukeutuko surupukuun ajatuskykynsä katoamisen johdosta. Vahinko ei ollut suurensuuri. Jos joku tielläkulkija on sen löytänyt, niin on hän luultavasti ripustanut sen hongan oksalle tien varteen niinkuin vanhan jalkarätin, ja suittaa tapahtua, että toveri Kellosalmi joskus vanhoilla päivillään joutuu jälleen kulkemaan samaa tietä myöten ja löytää kadonneen omaisuutensa, jota hän tuntuu pitävän niin suuressa arvossa.
Mutta suurempana suruna tuntuu toveri Kellosalmella sentään olevan se alussamainittu tapaturma ja vahinko, että hän on unohtanut, mitä sillä kapitaalilla oikeastaan tarkoitetaan.
Toveri Kellosalmi tajuaa vaistomaisesti, että kapitaali on jollain tavoin vaikuttamassa maailmassa, mutta millä tavoin, sitä hän ei jaksa saada päähänsä, kun ei muista, mitä tietoviisaat kapitaalilla tarkoittavat. Hän muistelee varmasti, että hän Suomessa ollessaan kuuli ja kukatiesi itsekin selitti muille, mitä n.s. kapitaali on, mutta elämisen ahdingossa sattui tämäkin tärkeä tieto tipahtamaan tien oheen. Eikä Kellosalmi ole vielä tavannut niin viisasta miestä, joka olisi kyennyt ratkaisemaan tämän Sfinksin arvoituksen.
Meidän tapanamme on silloin tällöin — pyytämättäkin — ollut antaa hyviä neuvoja ja vihjauksia niiden tarpeessa oleville. Ja koska toveri Kellosalmi kuulostaa suuressa määrin olevan sellaisen tarpeessa, niin tahdomme kuiskata hänen korvaansa:
— Jos, kunnon toveri, haluatte saada tiedon siitä, mitä kapitaalilla tarkoitetaan, niin koettakaa jollain kurilla päästä toveri Leninin puheille ja kysykää häneltä. Kyllä Lenin tietää. Lenin ei muuta nykyisin puuhaakaan kuin yhteistoimintaa ulkomaalaisen kapitaalin kanssa ja koko Venäjän huushollin pikaista palauttamista kapitalismin kannalle.
Hän on oikea mies antamaan haluamanne vastauksen.