Me ajattelimme ensin, että kommunisti, niinkuin tavallisesti, kirjoittaa pimeistä talonjusseista, pitkätukkaisista tunkioneuvoksista, rasvaisista rusthollareista, ihramahaisista isäntämiehistä, tyhmänpöyhkeistä manttaalipösöistä, leveänaamaisista lehmäjehuista, työväkeään nylkevistä talokkaista j.n.e. Mutta se oli erehdys.
Nyt tuli aivan toista.
Esimerkiksi tähän tapaan:
»Jos talonpoika kestää, niin kaikki kestää».
»Talonpoika on niin tärkeä tekijä taloudellisessa elämässä, että ilman sitä ei yhteiskunnallinen taloutemme pysy pystyssä, talonpoika on yksi tärkeimpiä perus- ja kulmakiviä yhteiskuntarakennuksessamme. Tästä jo seuraa itsestään, että talonpoika on työntekijä».
Talolliset kuuntelevat silmät pystyssä ja korvat hörössä tällaista puhetta sellaiselta taholta. Se olisi jotain ennenkuulumatonta, ellei samanlaista kieltä olisi käyttänyt — sittenkun punakaartin asiat alkoivat arveluttavasti kääntyä päin mäntymetsää — kapinanaikainen »Työmies»-lehti. Silloin sekin heltyi yhteen otteeseen ja selitti, että sosialistit ovat aina hellästi rakastaneet juuri talonpoikaa, vaikka joitakin väärinkäsityksiä aikaisemmin lieneekin tapahtunut. Mutta nyt ne ovat selvinneet. Lyökäämme siis kädet käsihin…
Suomalainen talonpoika ei silloin ottanut tätä tarjousta vastaan.
Saamme nähdä, onko se nyt alkavassa vaalitaistelussa siihen halukkaampi.
Mutta kuunnelkaamme edelleenkin, kyynel silmäkulmassa, niitä hellyttäviä sointuja, jotka hiljalleen kajahtelevat kommunistisesta kantelosta: »Mitäpä muuta talonpojan elämä onkaan kuin alituista raatamista. Aamusta varhain iltaan myöhään täytyy hänen tehdä raskasta työtä pysyäkseen leipä suussa. Kadehdittavaa ei suinkaan talonpojan elämä ole».
Ja niin edespäin palstamääriä. Tuleepa kirjoittaja lopuksi jo siihenkin tulokseen että kun kaikki ympäri käy, niin on talonpojan elämä vaivaloisempaa ja työläämpää kuin palkkatyöläisen. Vähintäänkin on talonpoikien elämä »yhtä kurjaa ja sorrettua kuin palkkaustyöläistenkin. Molemmat ovat kohtalotovereita».
Näin ollen olisi aivan luonnollista, että talonpojat olisivat kommunisteja ja liittyisivät »yhteiseen taistelurintamaan». Ettei niin ole tapahtunut, johtuu siitä, että »talonpoika, korvenraataja, on jäänyt henkisessä kehityksessään takapajulle» kommunisteista, ja eksynyt väärille poluille. Sillä porvalit, perhanat, »ovat viekkaudella ja kavaluudella onnistuneet talonpoijan eksyttämään harhateille poliittisessa elämässä».