TAKSOITUSLAUTAKUNNAN TÄYSI-ISTUNNOSSA SAVONMAASSA
siinä kunnassa, jota emme tahdo nimeltänsä mainita, koska kirjeenvaihtajakin pyytää, että »kunnan nimeä ei kuitenkaan tarvinne mainita — täällä asia kyllä tunnetaan», paukkuu nyttemmin kaksi vasaraa muiden pienempien paukahdusten säestyksellä, ja antaa tämä todenmukainen kertomus asiallisen ja tyhjentävän kuvan tärkeästä verotustoimituksesta eräässä Pohjois-Savon tunnetussa ja vauraassa kunnassa.
Ukkoja tähän taksoitukseen tässä kunnassa ottaa osaa kolmattakymmentä, toiset kovia porvareita, toiset vähintäänkin yhtä kovia kommunisteja, mutta suurimman työn tekivät aluksi puheenjohtaja, puheenjohtajan vasara ja kirjuri, muiden ukkojen torkkuessa, tupakoidessa ja syljeskellessä ja puhuessa savolaisia asioita ja asianhaaroja ja elämän havainnoita, ja virkistyessä vain »oman kylän kohdalla» valvomaan omia ja naapurien etuja, oikeuksia ja velvollisuuksia. Paitsi milloin kommunistit ryhtyvät äkkiyllätykseen yleismaailmallisen tai ainakin savolaiskansallisen vallankumouksen hengessä ja koettavat äänestämällä lisätä jonkun paksuniskaisen ja isomahaisen manttaaliporhon, talonjussin ja lehmäjehun äyrejä. Silloin kyllä porvarit heräävät puolustamaan laillista yhteiskuntajärjestystä ja isiltä perittyjä oikeuksia ynnä yhteistä valkosavolaisrintamaa, ja istuntohuoneen ilmakehän kyllästyttävät hörinä ja pörinä ja välihuudahdukset ja letkaukset ja naurunrähähdykset, kunnes äänestys on toimitettu ja rauha palaa Savonmaahan ja piiput taas kodikkaasti ja uneliaasti kurisevat.
Mutta istuupa tässä arvoisassa lautakunnassa myöskin räätäli, tulipunainen kommunisti tietysti, ja istuupa siellä suutarikin, vielä tulipunaisempi kommunisti luonnollisesti. Ja räätäli se eräänä päivänä ensiksi huomasi, ettei sentään tässä porvarillisessa yhteiskunnassakaan ole tuiki mahdotonta yhdistää huvia, hyötyä ja kansalaisvelvollisuuksia käymään käsikädessä. Sinä päivänä toikin räätäli taksoituslautakunnan istuntohuoneeseen saksensa, mittanauhansa, rässirautansa ja kangaspakkansa, ja alkoi ommella sujautella housuja, porvarillisille ihramahoille leveämpiä housuja ja riistetylle punikkikansalle kapeampia housuja, hankkien täten ruunun ajalla itselleen tarpeellista lisätienestiä ja muille taksoituslautakunnan jäsenille mieltäkiinnittävää ja virkistävää katselemista ankarassa, luita ja lihaksia rasittavassa istumatyössä, jonka yksitoikkoisuus kovin painosti ja unetti sekä porvaria että kommunistia.
Sinä päivänä punainen suutari monta kertaa miettiväisenä katsoa muljautti punaisen räätälin puoleen ja päästi silloin tällöin pitkän syljen, mutta ei sentään sanonut mitään, taputtelihan vain kengänpohjillaan permantoon Internaalin tahtia, ollen tuumailevaisen näköinen. Mitä silloin miettikään, sit' ei tiennyt yksikään, mutta nähtävästi hän ajatteli, että onko sitten kraatari parempi kuin suutari?
Sillä seuraavana päivänä, taksoituslautakunnan jälleen kokoutuessa rasittavaan, mutta välttämättömään toimeensa, ja räätälin istuessa jo jalat ristissä pöydällä ompelemassa niitä talokas Jussi Issakaisen uusia laveita sarkahousuja, astui suutari sisään iso laukkunsa selässään, teki ylimalkaisen hyvänpäivän niin aateveljille yleensä ja räätälille erityisesti kuin porvareillekin, ja levitti loukkoon lestinsä, pikilankansa, harjaksensa, naskalinsa, vasaransa ja kaikki muut työkalunsa sekä nahkatarpeet, ja ryhtyi valmistamaan sille Pirhosen rengille niitä pitkävartisia vedenpitäviä lapikkaita, joita Pirhosen renki on jo useampaan kertaan kiirehtinyt.
Ja nyt paukkuvat kilpaa puheenjohtajan nuija ja suutarin vasara, suutarin takoessa nauloja Pirhosen rengin lapikkaanpohjiin ja puheenjohtajan naulatessa äyrejä verovelvollisille, ja taksoituslautakunta torkkuu vähemmän kuin ennen, sillä siitä on mieltäkiinnittävää, jopa jännittävääkin katsoa, mitkä ensiksi valmistuvat, Jussi Issakaisen sarkapöksytkö vai Pirhosen rengin lapikkaatko.
(1923.)
»VELJESVIHA» PORLAMMILLA
Marianpäivänä pitivät Porlammin Lotat iltaman, minkä porvarillisen
hapatuksen vastamyrkyksi Porlammin sosialistit päättivät tilata
Loviisan kommunistisen näytelmäseuran esittämään samana päivänä
Porlammilla kapinahenkistä näytelmää »Veljesviha».