Läsnäolleet vakuuttavat huligaanien tulleen siinä määrin pehmitetyiksi, että heidän selkäpuolensa voi suurin piirtein katsoen arvostella kutakuinkin yhtä pehmoiseksi kuin vatsapuolenkin, ja kun heidät täten oli lyöty, hakattu, piesty, revitty, raastettu, peipoteltu ja riepoiteltu ja lopuksi heitetty jonkinlaisina myttyinä tunkiolle, saanemme katsoa heidän tulleen osapuilleen tuntemaan veljesvihan ja sen tuhoisat seuraukset, jonka jälkeen he verisin naamoin ja käyttäen kieltä, mistä ei henkinyt mikään erikoisempi suopeus Porlammia ja sen toverien taideharrastuksia kohtaan, vetäytyivät erääseen riiheen paikkailemaan itseään, mitä paikattavissa vielä oli.
Minkäjälkeen, niinkuin säännönmukaiset iltamaselostukset päättyvät, »itsekukin läksi kotiansa kohti», tuntien saaneensa suunnilleen sen, mitä oli lähtenyt hakemaankin.
(1923.)
INKILÄN EMÄNOSKET KYSELEMÄSSÄ TURHIA KOMMUNISTISOLULTA
Torstai-illaksi oli Inkilän työväenyhdistyksen talolle ilmoitettu kommunistipuhujan, kommunistisen nuorisopiirin edustajan puhetilaisuus. Paikalle oli saapunut myöskin Viipurin piirin sosialidemokraattisen nuorisojärjestön edustaja, sammuttelemaan tarpeen vaatiessa sen ruman tulisia nuolia.
Ja oli tilaisuuteen saapunut, paitsi luokkatietoista kommunistista yleisöä, myöskin Inkilän emänoskeloita.
Kommunistipuhuja selvitteli laajapintaisessa puheenesityksessä työläisluokan kommunistiset ja noskelaiset gategoorit ja työläisluokan politiikan hämäämiset porvaripetojen kesyttämisen merkeissä, mikä on johtanut uinuvan luokkatietoisuuden kammottavaan heräämiseen kapitalistivaltion patruunatehtaan synkässä ympäristössä. Tuontapaisen työväenpolitiikan hermokeskuksissa on havaittavissa ilmeistä väsähtyneisyyttä, ja suunnan ainemassoista, itse puolueesta kuulee kuka tahansa asioita tarkata tahtova vulgaanista jymyä. Sosialidemokraattien leirissä pidetään kyllä paljon parranpärinää, mutta se ei ole aatteellisuuden innoituksen tuimaa hyökkäyshuutoa, vaan pikemminkin torjuvia liikkeitä tekeväin valitusta.
Sittenkun puhuja vielä oli esiintuonut, että noskelaisten luottamus luokkataistelutekijöihin, joukkovoimiin ja joukkosieluun on kadonnut jättääkseen tilaa ajatuksellisesta laiskuudesta johtuvalle poliittiselle näpertelylle, mille sanontatavalle Inkilän rikkiviisaat emänosket irvistelivät ala-arvoisesti ikeniään, ryhtyivät viimemainitut kohentelemaan pikkuporvarillisia pöksyjään ja esittämään esitelmöitsijän harkittavaksi, vastattavaksi ja Inkilän ainemassoille selvitettäväksi eräitä kysymyksiä.
Kommunistisolun niistettyä nenänsä ja luotua tutkivan silmäyksen inkiläläisen ainemassan sfinksimäisiin kasvoihin esittivät Inkilän emänosket kysymykset: mitkä menettelytavat olisivat olleet sosialidemokraattisia parempia Suomessa jälkeen kansalaissodan?
Kun ei kommunistisolu tuntunut kysymyksen ajatussisällystä aluksi oikein tajuavan, esitettiin se hänelle uudelleen, jonka jälkeen puhuja kakisteli kurkkuaan ja puhui jotain, joka nähtävästi saattoi olla yhtä läheisessä yhteydessä Tutankhamenin hautalöytöjen kuin esitetyn kysymyksen kanssa.