Asia oli vakava.
Lähetettiin lähetystö päällystön luo vaatimaan, että mätäpaise oli puhkaistava. Työruttoinen oli yleisen turvallisuuden nimessä poistettava pois telakalta.
Päällystö ei suostunut potkaisemaan ahkerinta ja kykenevintä miestään.
Tietäähän ne porvarit.
Aatteen nimessä ryhtyivät telakan konetyöläiset silloin itse asianvaatimiin toimenpiteisiin, ja kun ahkera mies yritti karkoitustilaisuudessa harata vastaan, niin sattui tulemaan hakatuksi puolikuoliaaksi.
Aatteen varsinaisessa luvatussa maassa, Venäjällä, ori liian ahkeroimisen vaarasta tietysti päästy. Siitä on päästy niin perusteellisesti, että itse Lenin ja Trotski ovat antaneet ymmärtää, ettei sentään ollut tarkoitus päästä siitä aivan niin perusteellisesti. Ja kun jossakin tehtaassa on siitä huolimatta yritetty pitää kiinni aatteesta puhtaana ja väärentämättömänä, niin on tehtaan ympärille asetettu erinäisiä vakuuttavan näköisiä kuularuiskuja sekä muutamia satoja alaansa perehtyneitä kiinalaisia ja kirgiisejä, jonka jälkeen juutalainen komissario on tullut kädet taskussa tehtaan portista sisään ja kysynyt toverillisesti, että eikö täällä haluta tehdä työtä niinkuin käsketään, vai onko mahdollisesti tapahtunut joku väärinkäsitys?
Johon työläisten taholta on kiiruhdettu selittämään, että väärinkäsitystäpä tietenkin. Kukapa ei haluaisi tehdä työtä.
Sitähän minäkin, on komissario vastannut. Ystävällisesti ja toverillisesti kuten aina.
Mutta jos joku työläisistä kuitenkin on uskaltanut huomauttaa aatteesta ja 6-tuntisesta työpäivästä, niin on häntä pyydetty hyväntahtoisesti käymään pihamaalle keskustelemaan tarkemmin tästä periaatteellisesta kysymyksestä. Sitten on kajahtanut lyhyt ja terävä yhteislaukaus kuudesta kiväärinpiipusta. »Asia julistettiin loppuunkäsitellyksi ja keskustelu päätettiin pitää vastauksena kysymykseen».
Eikä tarvita mitään salkkuniekkoja varatuomareita välitysmiehiksi työriitaisuuksissa. Eikä muita porvarien keksintöjä.