Puhemiehen kysyttyä, eikö hänen velvollisuutensa ollut riistää Israel Huttuselta puheenvuoro, vastasivat toiset myöntävästi, toiset jyrkästi kieltäen. Tämän johdosta alisti puhemies asian huuto-äänestykseen, johon myöskin tov. Huttunen kaikin voimin otti osaa.
Puhemies katsoi että »jaa» on voitolla, aiheuttaen useita vastalauseita, joita ei merkitty pöytäkirjaan.
Koska tov. Israel Huttunen näytti vähän väsyneeltä, työnsivät toverit Lötjönen ja Simo Turtiainen hänet penkille pitkälleen lepäämään, nimittäen tällöin Israel Huttunen mainituita tovereita loukkaavasti pikku Pismarkeiksi.
Tov. Huttusen ollessa esteellisen ryhtyi tov. Justus Tiilikainen pohjustamaan kysymystä kommunistien osanotosta vaaleihin, ollen sitä mieltä, ettei luokkatietoisen köyhälistön olisi annettava pettyä itseään porvarillisen pimityksen harhaanjohtavilla Botjamkinin kulasseilla.
Muutamien huudettua, että puhua suomea, onko mentävä vaaleihin vai ei, vastasi tov. Tiilikainen empimättä: eikä helvetissä!
Puhemies Näppinen lausui mielipiteenään, että tov. Tiilikainen on väärinkäsittänyt nykyaikaisen vallankumouksellisen taktiikan, ja kysyi, olisiko joku muu halukas valaisemaan asian tätä puolta.
Paavo Pellikka siteerasi selvänäköisesti puoluelehtien artikkeleita parlamenttaarin merkityksestä vallankumouksellisessa joukkotoiminnassa.
Koska Israel Huttunen alkoi osoittaa pahoinvointisuuden oireita, käski puhemies kantaa tov. Huttusen rappusille, ettei ryvettäisi pirtin lattiaa. Tehtävän toimeenpaneminen uskottiin edellämainittujen Aatami Lötjösen ja Simo Turtiaisen huoleksi.
— Ehkä se siellä pihalla selviää, arveli Mikko Tarjus, mihin kokous yhtyi.
Simo Turtiainen huusi, läsnäoleviin kommunistisiin soluihin vedoten, että tulkaa joku auttamaan, kun se tarttui kiinni pihtipieliin!