Jatkettiin kokousta, ryhtyen käsittelemään kysymystä ohranoista.
Laajan puheenvaihdon jälkeen, jossa esiinvedettiin häpeällisiä paheksumisia lahtarimaisesta porvarillisuudesta, päätettiin yksimielisesti, että ohranat pois.
Päätöstä toteuttamaan valtuutettiin puhemies Näppinen ja sihteeri
Tarjus, varalle Israel Huttunen.
Justus Tiilikainen ehdotti pöytäkirjaan lisättäväksi, että ohrana on rikka mustien taantumuksen korppien inhassa rikosrokassa. Hyväksyttiin keskustelutta.
Solutar Mari Kukkonen kertoili valaisevia piirteitä ohranoista, joilla on ihmisluita kellareissaan, todistaen nämä punikin luiksi.
Kokous lausui inhonsa mainittujen luiden johdosta. Merkittiin.
Läsnäolevien toivomuksesta päätettiin lausua virkanyrkeille vaatimus, että luut ovat tutkittavat, ovatko punikin luita vai lahtarin, ja sitten haudattavat.
Paavo Pellikan kysyttyä, miten on sitten meneteltävä, jos luut ovat tavallisia lehmän tai hevosen luita, lausui kokous mainitulle Pellikalle kummastuksensa.
Siirryttiin keskustelemaan militaarista ja esiintuotiin Saksan ynnä muiden maiden sosialidemokraattisten johtajien kurjaa kätyröimistä maailmansodan aikana porvarimilitaarin suurpyövelien kanssa, ja että ne olivat myöntämässä määrärahoja kansojen teurastukseen sisällä ja ulkona ympäri vuorokauden.
Puhemies Näppisen ehdotuksesta huudettiin militaari alas.