Muutamien huudettua, että toveri Kuusinen pitää saada piiloon, sanoi Reeta Sinkkonen, että menköön vaateaittaan, ei se Suova sieltä arvaa hakea.
Sittenkun toveri Kuusinen oli saatettu turvaan, sanoi puhemies Näppinen, että kokousta jatketaan niinkuin ei mitään olisi tapahtunut, ja jos Suova kysyy toveri Kuusisesta, niin ei kukaan tiedä mitään.
Tähän kaikki kansalaiset suhtautuivat myötätuntoisella ymmärtämyksellä.
Otettiin esille kysymys veroista, jolloin poliisi Pekka Suova astui sisään, sanoen että näkyy siellä taas alkavan vähitellen poutaantua.
Sihteeri Mikko Tarjuksen kysymykseen, mitä tälle Pekalle muuta kuuluu, vastasi poliisi Suova tulleensa nimismiehen määräyksestä seuraamaan keskustelua, ettei saa esittää mitään lainvastaista.
Puhemies Näppinen kysyi, eikö kansalaisilla ole valta vapaasti keskustella elinkysymyksistä.
Poliisi Suova vastasi, että riippuu vähän siitä, minkälaisia ovat kansalaiset ja varsinkin ne elinkysymykset.
Puhemies Näppisen ilmoitettua vastalauseensa kokoontumisvapauden sortoa vastaan sanoi Pekka Suova, että mitäs siitä minulle ähmistelette. Käy pakottamassa nimismies peruuttamaan käskynsä, niin kyllä minusta pian pääsette, eikä taideta kuolla ikävään puolella jos ei toisellakaan.
Puhemies Näppinen lausui toivomuksen, että pian koittaisi päivä, jolloin kansa pääsisi tekemään tiliä vainoojiensa kanssa, ja mainitsi Pekka Suova siihen yhtäkaikkisesti, että toivo sinä vain, jos ehkä hyvinkin auttaisi.
Puhemies ilmoitti, että kokous, merkiten vakavan vastalauseensa, siirtyy päiväjärjestykseen.